“Miten sinä, huippuoppilas, osaat auttaa oppilaita, joilla on vaikeuksia?”

Tämä kysymys esitettiin minulle viime  julkaisuni kommenttikentässä. Se pysäytti minut, ja sai miettimään: ehkä on aika kertoa oma koulupolkuni. Uskon, että se avaa parhaiten, miksi juuri minä haluan tukea nuoria, joille oppiminen ei tule helpolla.

Olen Luca, 22-vuotias nuori, joka on valmistunut Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta. Mutta tarinani ei ole pelkkää menestystä ja korkeita arvosanoja. Itse asiassa alku oli kaikkea muuta.

Lapsena itkin ja pelkäsin mennä ensimmäiselle luokalle, koska en osannut vielä lukea. Äidinkieleni ei ollut suomi – ensimmäinen kieleni oli ranska, ja aloitin koulun S2-ryhmässä yhdessä veljeni kanssa. Kielimuuri teki oppimisesta alussa haastavaa.

Kävin peruskoulun Porolahden peruskoulussa musiikkiluokalla, ja soitin selloa yhdeksän vuoden ajan. Musiikki oli tärkeä osa arkea. Valmistuin peruskoulusta 9,25 keskiarvolla, mistä olin ylpeä, sillä se vaati kovaa työtä.

Pääsin lukioon tiede- ja teknologialinjalle pääsykokeen ja keskiarvoni perusteella. Koulun valinta ei ollut sattumaa - äitini on siellä lukion kemian opettajana, joten tiesin, että kyseessä oli laadukas koulu.

Jo ensimmäisenä lukiovuotenani minulla todettiin lukivaikeus. Veljelläni diagnoosi oli saatu jo aiemmin, mutta minun kohdallani se viivästyi. Yhtäkkiä moni aiempi kokemus sai selityksen: miksi lukeminen oli tuntunut raskaalta ja kirjoittaminen tökkinyt. Vaikka sanat olivat haaste, luonnontieteet ja matematiikka olivat aina olleet vahvuuksiani – niissä ymmärsin nopeasti ja sain onnistumisen kokemuksia.

Ylioppilaskirjoituksista valmistuin kuuden E:n ja yhden L:n papereilla (yo-todistus). Pääsin todistusvalinnalla sisään kauppatieteelliseen ja onnistuin vielä korottamaan arvosanojani, mikä auttoi sisäänpääsyssä.

Suoritin kauppatieteiden tutkinnon 2,5 vuodessa (kauppatieteet-opinnot). Opintojen aikana aloin toimia tutorina ja huomasin, kuinka paljon nautin opettamisesta ja muiden auttamisesta.

Tällä hetkellä olen valmistunut ja työskentelen kokopäiväisesti yksityisopettajana. Olen ollut vuoden ajan sijaisopettajana ja viimeisen kahden vuoden aikana olen tehnyt yksityisopetusta yli 20 oppilaan kanssa, yhteensä yli 300 opetustunnin verran.

Siksi, kun ihmiset, jotka eivät tunne minua, kysyvät, miten minä - “huippuoppilas” - voin ymmärtää ja auttaa oppilaita, joilla on vaikeuksia, vastaan rehellisesti: siksi, että minullakin on ollut oppimishaasteita.

Opin lukemaan myöhemmin kuin muut, olin S2-oppilas ja elin koko kouluajan lukivaikeuden kanssa. Juuri siksi pystyn samaistumaan niihin, joille koulunkäynti ei ole suoraviivaista. En opeta ylhäältä alaspäin - vaan kuljen oppilaan rinnalla.

Asun nykyään Kampissa. Minulla on kolme veljeä, yksi sisko ja koira. Vapaa-ajallani käyn salilla, lenkkeilen usein veljeni kanssa ja seuraan innolla muotia. Olen luonteeltani rauhallinen, ystävällinen ja kuunteleva - ja nämä piirteet näkyvät myös tavassani opettaa.

Tätä kaikkea ei näe pelkästään arvosanoista tai tutkinnoista. Siksi halusin kertoa tarinani - koska oppimisen polku voi olla vaikea, mutta ei mahdoton. Ja juuri siksi haluan olla tukena niille, jotka kulkevat nyt samaa matkaa.

Jos haluat lukea lisää lukihäiriöstä tai hakea apuvälineitä lapsellesi, kannattaa tutustua sivustoon: https://www.eoliitto.fi/oppimisvaikeudet/luku-ja-kirjoitusvaikeudet/

Ystävällisin terveisin,

Luca, tutor | TutorPanda